Viimeinen ateria räjäytti pankin

Tai oikeammin viimeinen illallinen, mutta tuo otsikko oli täältä Pietarinkirkon juurelta katsottuna journalistisesti vetävämpi.

Söimme italialaisen isäntämme sedän omistamassa ja pyörittämässä ravintolassa loistavan aterian. Piattojen määrässä sekosin siinä viiden vaiheilla ja ainakin kolme tuli lisää. Ja jälleen salaatit olivat niin ylivertaisia Suomeen verrattuna. Jo lounaalla Casalla saatiin tästä esimakua, silloin salaatti perustui upeaan, pehmeän kirpeään ja rapeaan fenkoliin. Mutta illalla rapeat salaatinlehdet tulivat mukaan kaikkeen.

Antipastot oli tehty huolella ja niiden balanssi oli hyvä. Pastan sijaan saatiin juustorisottoa, mielenkiintoisen kiinteää ja jopa sitkeää mutta suussasulavaa. Ratkaisu toimi, koska sitä seurasi ravioleja, ensin juustopinaatti-, sitten lihatäytteellä. Tomaattikastike oli samettista.

Pääkkäriksi tarjoiltua lihaa ei oikein enää jaksanut syödä, vaikka kastike siihen houkuttelikin. Ja lopuksi tietty tiramisu oli ainakin maistamisen arvoista.

Viini tarjoiltiin paikallisesti vaatimattomasti kannuista, mutta sitä kannatti tutkia huolella. Sadosta tuskin riittää paljon oman ravintolan ulkopuoliseen jakoon, tämä on tietty arvaus. Ja lopun grappa ja espresso antoivat syyn kiittää ravintolan omistajaparia ovella ja voimia lyllertää bussille ja Casaan.

Aamiaista odotellessa.

Ruokablogaajanne.