Konferenssi muistetaan myös ruoastaan, usein jopa pidempään kuin muista sisällöistään:
"Food was wonderful there, was it 2007?"
"All I remember, was that w o n d e r f u l dinner!"
"Oh those beautiful breaktfasts, I´ll never forget them".
Kuten myös cheese-like-thing, straight-from-the-factory tai yesterday-cooced-coffee, perhaps instant one.
Eihän näihin konferensseihin tulla syömään vaan löytämään ja oppimaan. Mutta, monien erilaisten ruokavalioiden, kulttuurien ja rajoitusten viidakossa ei ole helppoa tyydyttää ehkä ihmisen ensimmäistä tarvetta: tulla kylläiseksi.
Silti muutama vinkki:
- huolehdi, että seminaarin/konferenssin kokonaismeny ei toista itseään illasta iltaan. Vaikka ruoan tekijä vaihtuu, vaihtuu myös ruoka: gulassia joka ilta on gulassia joka ilta.
- että paikallisuus näkyy kunnolla ja samalla paikallisuuden kaikki variaatiot, ei vain "low" tai "high" keittiötä.
- että kenenkään ei tarvitse tietää, miten pitää syödä.
Ja että ruoka maissa on AINA lentokenttäruokaa parempaa.
Harrastuspohjalta, ruokabloggaajanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti